Kuluneen vuoden aikana mediassa on useasti vaadittu kansallisen itsemurhien ehkäisyprojektin uusimista. Valitettavasti edes keskustelun poikasta asiasta ja siihen läheisesti liittyvistä tekijöistä ei ole virinnyt.

Päätöksentekoa ohjaavat tilastot laahaavat

Itsemurhaan menehtyy maassamme vuosittain yli kaksinkertainen määrä ihmisiä kuin kolareissa ja hukkumalla. Itsemurhien määrän kehittymistä pitäisikin voida seurata vähintäänkin kolari- ja hukkumiskuolemien tapaan kuukausi- tai vähintään neljännesvuositasolla eikä vasta seuraavan vuoden lopulla julkistettavasta Tilastokeskuksen kuolinsyytilastosta.

Väkivaltarikosyksikön johtaja Kari Tolvanen Helsingin poliisilaitokselta on viime vuosina näyttänyt oivallista esimerkkiä julkaisemalla ennakkotietoja Helsingissä tapahtuneiden itsemurhien määristä ja näin herätellyt kaupungin päättäjiä ryhtymään välittömästi toimenpiteisiin. Soisin mielelläni Tolvasen menettelytavan yleistyvän koko maan käytännöksi.

Kohdennusta itsemurhien ehkäisytoimintaan

Tutkimuksissa on todettu, että itsemurhakokemus lähipiirissä jopa nelinkertaistaa kokijan oman itsemurhariskin. Vertaistemme rivistä löytyy siis merkittävä, helposti rajattava ja tavoitettava kohonneen riskin kohderyhmä itsemurhien ehkäisytyölle.

On kohtuutonta, että vanhemmat ja itsemurhaperheissä usein ainoaksi vanhemmaksi jääneet vanhemmat jätetään yksin vastaamaan lastensa henkisen kasvun seurannasta ja arvioinnista tilanteessa, jossa heidän omat voimavaransa ovat äärirajoilla. Kokemuksesta tiedän, miten lapset vanhempiaan säästääkseen osaavat peittää oman surunsa uskomattoman taitavasti ja  vanhemmat saattavat saada käsitykseen, että lapset olisivat "selviytyneet" kokemastaan itsemurhasta ja menetyksestään

Visio "Ylppö II"

Toivon erityisesti itsemurhan kohdanneille lapsille ja heidän perheilleen sydämestäni uudenlaista apua, joka tukisi merkittävästi myös vanhemmuutta itsemurhan kohdanneissa perheissä.  "Ylppö II"-visiossani heille järjestettäisiin koetun trauman seurausten minimoimiseksi erityinen, neuvolajärjestelmämme tapaan toimiva seurantajärjestelmä.

Kuten minkä tahansa fyysisen trauman jälkeen on luonnollista käydä lääkärillä jälkitarkastuksissa, sellaiset olisivat lapsille ja nuorille  itsestäänselvyys myös itsemurhakokemuksen jälkeen. Asiantuntijat seuraisivat lapsen, nuoren ja heidän vanhempiensa psyykkisen tilan kehitystä ja tarvittaessa hankkisivat perheelle sen tarvitsemaa lisätukea.

Itsemurhan hinta

Itsemurhan tehneen läheisen menetyksen ja  inhimillisen kärsimyksen  mittaaminen rahassa on mahdotonta.  Itsemurhille on kuitenkin laskettavissa taloudellinen arvo. Tuula Uusitalon kirjasta Yli mahdottoman löysin vuonna 2007 tiedon WHO:n maailmanpankin  laskelmasta, jonka mukaan ennenaikainen kuolema merkitsee lähes 30 000 €:n arvoisen henkisen pääoman menetystä kutakin menetettyä elinvuotta kohden.

Vastaavasti Ruotsissa oli laskettu jokaisen itsemurhan maksavan yhteiskunnalle noin 2 miljoonaa euroa ja itsemurhayrityksen yli 300 000 €.  Näiden lukujen valossa itsemurhista aiheutuu vuosittain maassamme miljardin menetys ja itsemurhayrityksistä vähintään tuplasti saman verran.

Perimmäinen kysymys onkin, halutaanko maassamme panostaa itsemurhien ehkäisytyöhön vai kantaa niistä ja niiden yrityksistä syntyvät, ehkäisytyön kustannuksia varmasti mittavammat kustannukset ja tulojen menetykset, joiden määrä lähenee prosentin luokkaa bruttokansantuotteestamme.

Unohdetut omaiset ja läheiset

Päättäjät näyttävät unohtaneen sen tosiasian, että vuosittain itsemurhan joutuu yhä kokemaan perhe- tai lähipiirissään noin 10 000 henkilöä. Karua kieltään itsemurhan tehneiden läheisten julkisen palvelujärjestelmän kehityksestä ja nykytasosta kertoo mm. se, että Surunauhan vertaistuen piiriin hakeudutaan jopa jo ennen kuin menetetyn läheisen arkku tai uurna on laskettu maahan. Yksittäinen itsemurhan kohdannut ihminen tai perhe saa monessa kunnassa edelleen selviytyä elämänsä suurimmasta traumasta ja tragediasta miten parhaiten taitaa - tai olla selviytymättä.

Itsemurhien ehkäisytyössä on kyse on inhimillisyydestä, poliittisesta tahdosta ja varojen kohdistamisesta - ei varojen puutteesta. Aikaisemmin toteutetun itsemurhien ehkäisytyöprojektin tulokset puhuvat mielestäni yksiselitteisesti jatkamisen puolesta. Kannatan ja tuen lämpimästi kaikkia hankkeita, jotka edistävät itsemurhien ehkäisyprojektin jatkoksi systemaattisen tukijärjestelmän luomista erityisesti itsemurhan tehneiden perheille ja muillekin läheisille.

Lasten hyvä ja turvallinen elämä lapsuudesta aikuisuuteen  on turvattu maassamme lainsäädännöllä.  Perustuslain mukaan valtion ja kuntien, siis julkisen vallan, on tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Tämä lain kirjain tulee saattaa toimivaksi käytännöksi pikaisesti  osana kansallista itsemurhien ehkäisystrategiaa.
                                                                                                                                       
                                                    Pörri Ojala   
                                                    Surunauha ry:n hallituksen puheenjohtaja