|
Päivitetty 18.6.2009
Puheenvuorot
1.
Loppuuko SOS-auton toiminta Helsingissä?
Puheenjohtajan palsta Surunauhan jäsentiedotteessa 3/2009
2.
En olisi tässä ilman SOS-autoa
Arja Ryhäsen
kirjoitus Helsingin Sanomien yleisönosastossa 10.6.2009
3.
Hahmoterapia ja itsemurhan tehneen
läheinen
Mikko Lounelan pitämä
yleisöluento Surunauhan kevätkokouksessa
2009
1.
Loppuuko SOS-auton toiminta
Helsingissä?
SOS-auto on toiminut 15 vuotta Helsingin psykososiaalisen tuen
ympärivuorokautisesti päivystävänä ensihälytysyksikkönä. Vuonna 2008
SOS-autoon otettiin yhteyttä 7 517 kertaa, joista kotikäyntiin johti
5 144 yhteydenottoa. Kolme yleisintä syytä auton paikalle
kutsumiseen ovat itsemurha, läheisen kuolema ja psyykkinen sairaus.
SOS-auton palveluista osalliseksi päässeet itsemurhan tehneen
läheiset arvostavat suuresti SOS-auton henkilökunnan osaamista ja
toimintaa. Helsingin terveyslautakunta on nyt kuitenkin
viisaudessaan kuitenkin päättänyt luopua Mielenterveysseuran
SOS-auton päivystyspalvelujen ostosopimuksesta ja siirtää
psykososiaalisen tuen palvelut vuoden 2010 alusta osaksi
sosiaalipäivystyksen toimintaa. Päätöksen takana on tietysti raha.
Raha-automaattiyhdistys ei enää tue akuuttia kriisiapua, koska se
lain mukaan kuuluu kunnan järjestettäväksi. SOS-auton 700 000 euron
budjetista Ray on rahoittanut 300 000 euroa. Yhden SOS-autoon otetun
yhteydenoton hinnaksi tulee tuskin sataa euroa. Kun avun kohteena on
useasti kerralla useampi henkilö, se ei todellakaan ole paljoa
suhteessa saavutettuun apuun ja hyötyyn ja ennaltaehkäisevään
vaikutukseen. Tuo 300 000 euron on pikkusumma Helsingin kaupungin
budjetissa. Mitä muuta sillä saisi? Yhden kaupunkiriehayön jälkien
siivoaminen Helsingin kaduilta maksaa muistaakseni lähes saman
verran.
Miten käy
helsinkiläisten akuutin henkisen kriisiavun? Entä
suuronnettomuusvalmiuden? Säilyykö vuosien mittaan hankittu
kriisiosaaminen Helsingistä, jos auton SOS-auton toiminta loppuu?
Helsingin Sanomissa 14.6. julkaistun uutisen mukaan kaupungin
tarkoitus on vuoden alusta yhdistää sosiaali- ja kriisipäivystys,
mutta neuvottelut toimintatavoista ovat vasta alkamassa.
Nykyisessä taloustilanteessa kunnilla on varmasti laajemminkin
houkutusta pienentää kriisipalvelun ja mielenterveystyöhön
budjettejaan.
Meillä kansalaisilla puolestamme on oikeus ja mahdollisuus ainakin
yrittää vaikuttaa meitä koskevaan päätöksentekoon. Voimme aloittaa
allekirjoittamalla vetoomuksen mielenterveys-palvelujen nykyisen
tason säilymisen puolesta osoitteessa
www.mtkl.fi/liiton_toiminta/vaikuttamistoiminta/vetoomus/.
Nimiä adressiin kerätään syyskuun loppuun ja
se
luovutetaan sosiaali- ja
terveysministereille sekä kansanedustajille lokakuussa.Tätä
kirjoittaessani adressissa oli 2746 nimeä. Oletko Sinä 2747.
allekirjoittaja?
Vaikuttamisterveisin
Pörri Ojala
Helsinki
Päivitetty 18.6.2009
2. En olisi tässä
ilman SOS-autoa
Helsingin
terveyslautakunta on päättänyt lopettaa ensi vuoden alusta
Mielenterveysseuran SOS-auton käytöstä solmitun sopimuksen ja
siirtää varat kaupungin sosiaalipäivystykselle.
Lähes kahdeksan vuotta
sitten saimme tiedon, että perheemme keskimmäinen lapsi on tehnyt
itsemurhan. Tiedon tästä surullisesta uutisesta meille vanhemmille
toi kaksi virkapukuista poliisia.
Järkytykseltämme menimme
täysin toimintakyvyttömiksi ja ilman naapuriemme apuja ja heidän
paikalle soittamaansa SOS-auton henkilökuntaa, emme olisi omin
avuin kyenneet hakemaan hoitoa sokkiimme. Vahvasti lääkittyinä
meidät vanhemmat jouduttiin viemään Lapinlahden sairaalaan
käsittelemään tapahtunutta.
Sieltä päästyämme meille
vanhemmille kaupungin terveysvirasto lähetti kirjeen, missä
kerrottiin, että kesälomien vuoksi tapahtuman käsittelyä jatketaan
lomien loputtua reilun puolentoista kuukauden kuluttua itsemurhasta.
En tiedä, söimmekö mitään
sairaalasta päästyämme. En tiedä, miten hautajaiset sujuivat. En
tiedä, milloin halu jatkaa omaa elämää palasi. Sen tiedän, että
pirstaleiksi menneen elämämme kokoamiseen on mennyt monta vuotta.
Eikä mikään elämässämme enää ole kuin ennen.
Kuluneen kahdeksan vuoden
aikana julkinen sektori ei ole kyennyt antamaan minulle apua surusta
toipumiseen. Kaiken tarvitsemani avun olen saanut kolmannelta
sektorilta. Erityisesti kiitän Suomen Mielenterveysseuraa ja seuran
järjestämää sopeutumisvalmennuskurssia siitä, että olen edelleen
tässä ja pystyn toimimaan yhteiskunnassamme työtä tekevänä
kansalaisena. Toinen merkittävä kolmannen sektorin toimija –
Surunauha – Itsemurhan tehneiden läheiset ry – on omalta osaltaan
auttanut minua selviytymään tästä erittäin suuresta surustani.
Pystyykö kaupungin
sosiaalipäivystys oikeasti vastaamaan siihen haasteeseen, mitä esim.
itsemurhan tehneen omaisen kohtaamiselta vaaditaan?
Arja Ryhänen
Vantaa
päivitettu11.6.2009
3.
Hahmoterapia ja itsemurhan tehneen
läheinen
Pidin Surunauhan
suunnittelu-, yhteistyö- ja koulutuspäivillä esitelmän, jonka aihe
oli "Kuinka hahmoterapia voi auttaa itsemurhan tehneen läheistä.".
Esitelmä sai hyvän vastaanoton, ja yritän nyt siirtää jotain siitä
paperille. Se ei ole aivan helppoa, koska yksi keskeinen osa
esitelmää oli asioiden omakohtainen kokeminen erilaisten kokeilujen
kautta ja näiden kokeilujen esiin tuomien tuntemuksien purkaminen
keskustelussa. Tässä tuleekin esille kaksi asiaa, jotka ovat hyvin
keskeisiä hahmoterapiassa: kokeileminen ja kontakti. Niiden tuominen
kirjoitettuun tekstiin on haasteellista.
Sisällytän tähän tekstiin
ehdotuksia pieniksi harjoituksiksi, joita voit kokeilla itseksesi
tai parin kanssa. Kokeile niitä, ja keskustele kokemuksistasi jonkun
kanssa mikäli mahdollista. Jotkin harjoitukset saattavat olla
aluksi hankalia. Voit kokeilla muita ja palata näihin myöhemmin, jos
haluat. Kun teet harjoituksia, tee ne rauhallisessa ympäristössä ja
anna itsellesi tarpeeksi aikaa. Harjoitukset toimivat yleensä
paremmin kun ne toistaa muutaman kerran ja antaa itsensä tottua
niihin.
Lähden liikkeelle
hahmoterapian taustoista ja niiden kautta sen keskeisistä
periaatteista suhteessa ihmiseen ja terapian tekemiseen. Tämän
jälkeen esittelen hahmoterapian keskiössä olevan teorian
perustunteista. Lopuksi käsittelen sitä millaisilla keinoilla
ihminen voi estää itseään tulemasta tietoiseksi liian tuskallisista
tunteista - ja miten nämä voivat jäädä päälle ja haitata elämistä.
Jälkimmäisen osan yhteydessä esitän joitakin omia ajatuksiani siitä,
miten nämä asiat saattavat näkyä itsemurhan tehneen omaisen
elämässä.
Hahmoterapia
Hahmoterapian kehitti
psykoanalyysin pohjalta saksalaissyntyinen lääkäri Fritz Perls
(1893-1970), joka kouluttauduttuaan psykoanalyytikoksi turhautui
psykoanalyysin kapeaan maailmankuvaan ja ryhtyi hakemaan vaikutteita
laventaakseen sitä. Psykoanalyysista Perls toi hahmoterapiaan monia
keskeisiä käsitteitä ja tapoja kuten itse terapiatilanteen, ja
ajatuksen sitä, että ihminen käyttää erilaisia keinoja
suojautuakseen liian tuskallista tietoisuutta vastaan - ja sen, että
näiden keinojen ja niiden takana olevien tunteiden huomaaminen voi
tuoda puuttuvaa tasapainoa ihmisen elämään. Käyn nyt läpi joitakin
tärkeimpiä Perlsiin vaikuttaneita ajatuksia ja sitä, miten ne
konkreettisesti vaikuttavat ihmiseen ja terapiatilanteeseen.
Hahmopsykologia
oli 1900-luvun alussa vaikuttanut havaintopsykologian teoria, jonka
mukaan Perls nimesi hahmoterapian. Hahmopsykologian anteja
hahmoterapialle ovat mm. se, että ihmisen tietoisuudessa on vain
yksi asia kerrallaan, se, että ihminen havaitsee asioita
kokonaisuuksina ja pyrkii täydentämään epätäydelliset hahmot
kokonaisuuksiksi sekä se, että ihminen on aktiivinen valitsija ja
tulkitsija tehdessään havaintoja - ei passiivinen vastaanottaja niin
kuin aiemmin oli yleisesti ajateltu.
Kokeile:
Hahmoterapiaan mukaan ihmisen huomio voi keskittyä yhteen asiaan
kerrallaan, ja liikkua joko ihmisen ympäristössä (ulkovyöhyke),
ajatuksissa (välivyöhyke) tai tuntemuksissa ja tunteissa
(sisävyöhyke). Anna huomiosi liikkua vapaasti, ohjailematta sitä.
Havainnoi miten se liikkuu, huomaatko vaihdokset?
Eksistentialismi
oli yksi 1900-luvun alun vallankumouksellisia filosofisia
suuntaksia. Sen yksi keskeinen anti hahmoterapialle on valinnan ja
vastuun korostaminen ihmisen elämässä. Samoin kuin ihminen on
aktiivisesti valitsemassa mitä hän havainnoi, hän valitsee myös sen,
miten hän havaintojensa perusteella ohjaa elämäänsä.
Kokeile: Irrota
katseesi paperista, ja käy läpi mitä muita asioita voisit tehdä
juuri nyt. Miksi teet juuri sitä mitä teet? Mihin tarpeeseen
valintasi vastaa?
Fenomenologia
on filosofinen suuntaus, jonka mukaan jokaisella kokijalla
(ihmisellä) on oma maailmansa, joka perustuu hänen omaan
historiaansa ja hänen omaan tapaansa jäsentää havaintojaan ja
kokemuksiaan. Hahmoterapiassa tämä johtaa asiakkaan oman kokemisen
kunnioittamiseen - vaikka terapeutin ja asiakkaan maailmat eivät
olisi kaikin osin yhteensopivat, asiakkaan maailma on olemassa yhtä
arvokkaana kuin terapeutinkin - ja terapiassa ensisijaisena.
Kokeile: Tee tämä
pariharjoituksena mikäli mahdollista. Katsele rauhallisesti
ympärillesi. Kuuntele, haistele. Havainnoi missä olet ja käy läpi
miten olet tullut tähän paikkaan. Mitä se merkitsee sinulle?
Minkälainen tunnelma siinä on? Mikäli sinulla on pari, tehkää tämä
samaan aikaan ja verratkaa todellisuuksianne - mitä niissä on
yhteistä, mikä eroaa?
Holismin
mukaan kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Kokonaisuudella on
usein ominaisuuksia, jotka eivät ole johdettavissa osien
ominaisuuksista. Yksinkertaisimmillaan esimerkiksi yhdellä
kulta-atomilla ei ole väriä tai muotoa, mutta kun atomeja
yhdistetään riittävästi, tulos saa nämä ominaisuudet.
Hahmoterapiassa holismi näkyy siten, että asiakkaan maailmaa ei
pyritä analysoimaan, ja syy ja seuraus (miksi-kysymykset) eivät ole
keskeisiä. Ihmisen huomioon kullakin hetkellä nouseva asia liittyy
hänen senhetkiseen tarpeeseensa, ja jos hän toimii kokonaisuutena
luonnollisella tavalla, hän huomaa tarpeensa, tunnistaa ja täyttää
sen. Hyvä esimerkki tästä on terve pikkuvauva, joka tunnistaa
tarpeensa (jano, nälkä, märkä, kontaktin puute) ja toimii
välittömästi saadakseen sen tyydytetyksi.
Kokeile: Lopeta
lukeminen hetkeksi. Ole liikkumatta kunnes jokin tarve (esimerkiksi
jano tai tarve vaihtaa asentoa) nousee huomiosi keskipisteeseen.
Odota vielä, kunnes tarve nousee häiritseväksi, sitten täytä se.
Miltä sinusta tuntuu kun et täytä tarvettasi? Entä silloin kun
toimit tyydyttääksesi sen? Tai sen jälkeen?
Kontakti
on yksi hahmoterapian keskeisistä käsitteistä. Yksi ihmisen terveen
toiminnan tärkeimmistä ehdoista on, että hän pystyy olemaan
kontaktissa itseensä, tunteisiinsa ja ympäristöönsä. Jos sinulla on
harjoituskaveri, voit kokeilla tätä siten, että katsotte jonkin
aikaa toisianne silmiin tekemättä mitään, tahtomatta mitään. Mikäli
olet yksin, keskity hetkeksi itseesi - löydätkö kontaktin omiin
tuntemuksiisi ja tunteisiisi?
Tämä hetki -
kaikki mitä on, on
tässä ja nyt. Mennyt on mennyttä, eikä tulevaa vielä ole. Myös se
edellä mainittu seikka, että akuutti tarve nousee aina huomion
kohteeksi johtaa toimimaan tässä ja nyt. Kun ensimmäinen tarve on
käsitelty, voimme siirtyä seuraavaan ja niin edelleen. Tämä hetki on
tärkeä myös zen-buddhalaisuudessa ja taolaisuudessa, joista Perls
sai inspiraatiota hahmoterapian kehittelemiseen.
Voit kokeilla tämän
hetken kokemista kysymällä itseltäsi kysymyksen "mikä on seuraava
ajatus, joka nousee mieleeni?". Yleensä tämä kysymys tuottaa pienen
hetken, jolloin ajatuksia ei ole lainkaan. Keskity tähän
ajatuksettomaan hetkeen, ja huomioi millaista on olla sinä juuri
nyt.
Kehollisuus
hahmoterapian yhteydessä juontaa juurensa Perlsin opettajalta ja
analyytikolta Wilhelm Reichilta, jonka mukaan torjutut tunteet ja
reaktiot aiheuttavat kehossa reaktioita, jotka toistuessaan
lukkiutuvat kehoon ja aiheuttavat pysyviä muutoksia.
Kokeile: Mene makaamaan
mukavaan asentoon. Anna huomiosi vaeltaa kehossasi kunnes löydät
jonkun paikan, joka ei tunnu hyvältä. Vuoroin jännitä ja rentouta
lihaksiasi tämän paikan ympärillä ja seuraa mitä tapahtuu. Tämä
harjoitus saattaa tuoda huomioosi jonkin muiston tai tunnetilan.
Saattaa myös olla, että mitään ei tapahdu (ainakaan ensimmäisellä
tai toisella kerralla).
Toisiaan täydentävät
vastakohdat ovat tulleet hahmoterapiaan itämaisesta yin-yang
-ajattelusta ja C.G. Jungin syvyyspsykologiasta. Suhteutamme asioita
toisiinsa usein erilaisilla akseleilla: hyvä-paha, kaunis-ruma,
aktiivinen-passiivinen, hidas-nopea ja niin edelleen. Usein ihmiset
omistavat itselleen joistakin elämässään tärkeistä jatkumoista vain
toisen pään, ja lukkiutuvat siihen, vaikka koko jatkumolla
liikkuminen tilanteen mukaan laajentaisi elämän kokemista
huomattavasti. Kauan yhdessä olleet pariskunnat toisinaan varaavat
joistain jatkumoista toisen ääripään toiselle puolisolle, ja toinen
saa toteuttaa sitten toista. Näin esimerkiksi aggressiivisuus voi
olla yhden henkilön ominaisuus, kun toinen on aina rauhoitteleva.
Kokeile: Tee paperille
lista ominaisuuksista, jotka ovat sinussa vahvasti esillä. Käytä
niitä, jotka tulevat ensimmäisinä mieleen - älä sensuroi. Kirjoita
viereen niiden vastakohtaparit. Yritä löytää itsestäsi tämä
vastakohtainen ominaisuus - tai syy olla omaksumatta sitä omaan
käytökseesi tai olemukseesi. Jos se on helpompaa, voit myös
aloittaa ominaisuuksista, joita sinussa ei ainakaan ole.
Viimeiseksi otan
esille kokeilujen merkityksen. Hahmoterapiassa ihmisen
luonteen tai toiminnan analysoinnilla ei uskota päästävän kovin
syvälliseen muutokseen. Usein tiedämme mitä meidän kannattaa tehdä,
ja toimimme kuitenkin toisin. Analysointi ja diagnosointi voivat
jopa vahvistaa ei-toivottua käyttäytymistä: "Olen tällainen, ei siis
voi mitään." Kokeiluissa asiakkaan oma mielellis-kehollinen toiminta
ja niiden havainnointi voi aiheuttaa oivalluksia, joita terapeutti
ei voisi johdattelemalla tai analysoimalla saada aikaan. Asiakkaan
oma sisäinen tarve ohjaa terapiaa, ei terapeutin mahdollinen
ihannekuva.
Perustunteet
Hahmoterapian teoriassa
ihmisen syvin tunne-elämä koostuu neljästä perustunteesta: ilosta,
surusta, seksuaalisuudesta ja aggressiosta. Tunnemme yleensä kaikkia
näistä tunteita yhtä aikaa. Esimerkiksi riehakkaassa leikissä
päällimmäisinä tunteina saattavat olla aggressio ja seksuaalisuus,
surun ollessa taustalla. Normaalisti toimiva ihminen pystyy olemaan
kontaktissa kaikkiin perustunteisiinsa ja siirtyy luontevasti
tunteesta toiseen tilanteen mukaan. Perustunteiden määrittely
hahmoterapiassa poikkeaa hieman niiden totutuksi tulleista
merkityksistä.
Käyn läpi perustunteet
ja esitän muutamia omia ajatuksiani niiden mahdollisesta yhteydestä
itsemurhaajan omaisen tunne-elämään. Lähtökohtani on se, että
läheisen menettäminen väkivaltaisesti herättää surua ja aggressiota.
Itsemurhatapauksessa näitä tunteita mutkistaa se, että väkivallan
tekijä ja uhri ovat sama henkilö. Harjoituksena näissä voit kohta
kohdalta yrittää saada kontaktin kyseiseen tunteeseen ja miettiä,
miten esittämäni oletukset pitävät tai eivät pidä kohdallasi
paikkansa.
Suru liittyy olennaisesti menettämiseen ja luopumiseen.
Hahmoterapian perustunteena siihen liittyy pysähtyminen ja myös
empatia, toisen ihmisen tunteiden ymmärtäminen. Läheisen itsemurhan
yhteydessä ensimmäinen tunnereaktio on (mahdollisen turtumisen
jälkeen) usein musertava suru, joka voi kestää vuosia, jopa
vuosikymmeniä. Pitkittynyt suru voi viitata mielestäni siihen, että
luopuminen jää jostakin syystä kesken.
Aggressio
on toimintaa (yleensä hyökkäys tai puolustus) pohjustava tunne.
Aggressio liittyy myös jonkin haluamiseen. Itsemurhan tehneen
läheisen tapauksessa aggressio saattaa olla ongelmallinen tunne. On
luonnollista, että tunnemme syvää aggressiota, jopa synkkää vihaa
sitä henkilöä kohtaan, joka on tappanut läheisemme. On kuitenkin
vaikeaa olla vihainen ihmiselle - varsinkin läheiselle - joka on
kuollut. Surun tunteminen vihan sijasta saattaa olla "sallitumpi"
vaihtoehto, mikä saattaa myös pitkittää suremista. Itsemurhan
tehneen
läheinen tuntee usein pitkään aggressiota lääkäreitä, viranomaisia
ja muita sellaisia tahoja kohtaan, joiden olisi pitänyt nähdä tuleva
itsemurha ja pystyä estämään se. Usein läheinen kuuluu itse tähän
joukkoon, jolloin aggressio kääntyy sisäänpäin. Itsemurha itsessään
on äärimmäinen tapa toteuttaa sisäänpäin kääntynyttä aggressiota.
Ilo hahmoterapian perustunteena on rauhallinen, tarpeen
tyydytyksen jälkeinen tunne. Siihen liittyy lepo ja rauhoittuminen.
Itsemurhan tehneen läheiseltä tällainen ilo on usein "kielletty" -
osittain ehkä sen vuoksi, että surun ja aggression tunteet ovat
joiltain osin jääneet käsittelemättä, mikä estää tyydytyksen
tunteen. Jotain on jäänyt kesken.
Seksuaalisuus
on hahmoterapiassa aggression lisäksi toinen aktiivinen tunne.
Siihen liittyy leikkiä ja uteliaisuutta. Läheisen menetyksen jälkeen
seksuaalisuus jää usein surun jalkoihin. Seksuaalisuuden ja leikin
tuleminen takaisin tunneskaalaan voi liittyä siihen vaiheeseen,
jossa "elämä voittaa" ja läheisensä menettäneellä on taas voimia
ajatella itseäänkin.
Neljä perustunnetta ei
tietenkään voi kattaa ihmisen koko tunne-elämää. Kun ne yhdistyvät
esimerkiksi muistoihin, toiveisiin, pelkoon ja haluamiseen, koemme
innostusta, pettymystä, katkeruutta ja muita yhdistettyjä tunteita.
Suojausmekanismit ja
kontaktin häiriöt
Kuten edellä mainitsin,
kontakti on hahmoterapiassa keskeinen asia. Ihminen toteuttaa
itseään kontaktissa läheisiin, työtovereihin, tarve-esineisiin, oman
itseen, omiin tunteisiin, mahdollisesti jumalaan tai muuhun
hengelliseen olioon - kaikkien tarpeidemme tyydyttäminen edellyttää
kontaktia johonkin. Käyn tässä läpi viisi keskeistä tapaa, joilla
ihminen hahmoterapian teorian mukaan voi säädellä kontaktia tai
estää itseään olemasta kontaktissa läheisiinsä tai omiin
tunteisiinsa.
Konfluenssi
tarkoittaa sananmukaisesti yhdessä virtaamista. Kun kaksi oliota
virtaa yhdessä, niiden välinen raja katoaa ja ne muuttuvat osittain
samaksi. Samalla kummankin itsenäisen minuuden raja, ja sitä myötä
niiden välinen kontakti hämärtyy. Konfluenssista voisi myös käyttää
nimitystä symbioosi tai sulautuminen. Ihmisen kehitys alkaa
konfluenssissa äidin kanssa. Sikiö sanamukaisesti virtaa äitinsä
kanssa yhdessä, onhan sillä äidin kanssa yhteinen verenkierto.
Kasvaessamme rajamme selkiävät ja itsenäistymme. Konfluenssi
esimerkiksi vanhemman, puolison tai oman lapsen kanssa saattaa olla
houkutteleva vaihtoehto, jos emme ole halukkaita (tai valmiita)
ottamaan täyttä vastuuta omasta itsestämme. Kun nuori ihminen tekee
itsemurhan, on todennäköistä, että hänen itsenäistymisensä ei ole
vielä valmis. Hän on vielä joiltain osin konfluenssissa
vanhempiinsa. Vanhemmille voi jäädä tilanne, jossa he joutuvat
käsittelemään lapsensa kesken jääneen itsenäistymisen osana
menetyksen käsittelyä. Toisaalta raskas suru saattaa lähentää
itsemurhan tehneen omaisia ja läheisiä niin paljon, että heidän välisensä raja
hämärtyy. Esimerkkinä tästä voisi olla puolison surun ylihuolehtiva
huomioonottaminen, jota kumpikaan puolisoista ei voi tai halua
kyseenalaistaa.
Introjektio
voitaisiin suomentaa purematta nielaisemiseksi. Kun joudumme
kontaktiin jonkin sellaisen asian kanssa jota emme voi torjua, ja
joka on liian iso tai hankala käsiteltäväksi, voi se jäädä ikään
kuin sulamattomana sisäämme. Voimme välttää todellista kontaktia
esimerkiksi olemalla kyseenalaistamatta joitakin opetuksia mitä
meille on annettu. Jos jonkun asian "pitää" tai "pitäisi" olla
tietyllä tavalla, kyseessä saattaa olla introjektio. Suremiseen
saattaa liittyä sääntöjä joita on vaikea kyseenalaistaa, esimerkiksi
suruajan pitäisi ehkä olla loppu vuoden kuluttua läheisen kuolemasta
tai itkeminen ei ole sallittua kuin joissakin tilanteissa.
Projektiossa
heijastamme toisiin niitä tunteita ja ominaisuuksia, joita emme
halua tai voi kantaa itsessämme. Yleensä ajatellaan, että muihin
heijastetaan niitä omia ominaisuuksia, jotka koetaan negatiivisina.
Läheisen ihmisen menettänyt saattaa kuitenkin heijastaa menetettyyn
nimenomaan positiivisiksi kokemiaan ominaisuuksia. Vainaja voi olla
ollut erityisen hyvä, viisas tai lahjakas, ihminen. Jokaiseen
ihmissuhteeseen liittyy projektioita, ja väkivaltaisesti
katkenneessa suhteessa niiden käsittely jää kesken. Saattaa jopa
käydä niin, että projisoidut ominaisuudet menevät tavallaan hautaan
vainajan kanssa, eikä eloon jäänyt osapuoli pysty käyttämään niitä
elämässään niin luonnollisesti kuin muuten voisi.
Retroflektiossa
käännämme jonkin tunteen tai reaktion sisäänpäin, koska sen
kohdistaminen sinne minne se kuuluu ei jostain syystä käy päinsä.
Kaikille on varmaan tuttua joskus nielaista aggressionsa silloin kun
sen esilletuominen ei sovi tilanteeseen. Samalla tavoin voimme
kääntää sisäänpäin ilon tai seksuaalisuden tunteita. Sisäänpäin
käännetty tunne aiheuttaa kehossa reaktion. Kun esimerkiksi
pidätämme vihaisuuttamme, saatamme jännittää vatsalihaksiamme,
leukaperiämme tai käsivarsiamme. Kun retroflektio toistuu, aiheuttaa
se pysyviä jännityksiä kehossa, ja ehdollistumme olemaan näyttämättä
tiettyjä tunteita. Tuloksena on fyysisiä oireita ja mahdollisesti
myös sisällä pidettyjen tunteiden hallitsemattomia purkauksia,
esimerkiksi raivokohtauksia. Itsemurhan tehneen läheinen saattaa
nielaista takaisin niitä tunteita, jotka ovat hänelle kiellettyjä
tai hankalia, esimerkiksi aggressiotaan vainajaa kohtaan tai suruaan
niissä tilanteissa, joissa sen näyttäminen ei käy. Tällöin tunteen
käsittely jää kesken, ja toipuminen saattaa pitkittyä.
Deflektio
voitaisiin suomentaa väistämiseksi. Näemme jonkin asian tulevan, ja
päätämme olla huomaamatta sitä. Mahdollisesti kiinnitämme huomiomme
johonkin muuhun, kuten televisioon tai syömiseen. Väistämisen kuten
kaikkien näiden mekanismien käyttö kuuluu normaaliin elämään,
säätelemme niillä sitä, miten paljon haluamme kulloinkin kohdata
ulkopuolisia ärsykkeitä tai omia tunteitamme. Mikäli kuitenkin
väistämme jatkuvasti jotain tiettyä asiaa, emme kohtaa sitä koskaan,
ja elämämme jää siltä osin elämättä. Veljeni teki itsemurhan minun
ollessani 19-vuotias. Väistin hänen kuolemansa aiheuttaman surun
niin täydellisesti kuin pystyin. Kesti yli kymmenen vuotta ennen
kuin suostuin kohtaamaan ne, ja sillä välin en varmaankaan itkenyt
lainkaan, en muistakaan syistä. Väistin liian vaikean asian, ja
samalla menetin suremisen taidon lähes kokonaan. Löysin sen
uudestaan kahdenkymmenen vuoden jälkeen käytyäni kolme vuotta
terapiassa.
Suojausmekanismit ovat
osa mielen tervettä toimintaa. Niillä voimme säädellä sitä, kuinka
paljon ja kuinka vaikeita asioita otamme kulloinkin
käsiteltäväksemme. Joskus ne voivat kuitenkin jonkin asian tai
tunteen osalta "jäädä päälle". Silloin säännöstellyt asiat eivät
koskaan nouse tietoisuuteemme, vaikka olisimme jo kyllin vahvoja
kohtaamaan ne. Näiden keskeneräisten asioiden nostaminen
tietoisuuteen ja käsitteleminen on hahmoterapian perustavoite. Kun
saamme jatkuvasti päällä olevat suojauksemme purettua, pystymme
käyttämään niiden taakseen sulkemia tunteita jokapäiväisessä
elämässämme. Voimme valita vapaammin ja elää täydemmin.
Kirjallisuutta
Heidin Valastin viime
vuonna ilmestynyt kirja Rakasta rohkeasti: Uskalla lähteä,
uskalla jäädä käsittelee parisuhdetta, mutta toimii myös hyvänä
suomenkielisenä johdatuksena hahmoterapiaan. James Oldhamin, Yaro
Starakin ja Tony Keyn englanninkielinen Risking being alive
käy hahmoterapian perusteet läpi ja sisältää myös runsaasti
harjoituksia.
Kirjoittaja Mikko Lounela on
psykoterapeuttiopiskelija tanskalaisessa Gestalt Institute of
Scandinavia -koulussa, ja lopettelee nelivuotisen koulutuksen
kolmatta vuotta. Mikko suunnittelee lopputyönsä tekemistä
erikoisaiheenaan itsemurhan tehneen omaisten auttaminen
hahmoterapian keinoin.
Mikko Lounela
Helsinki
Päivitetty 11.6.2009
| 
